YKS'KAKS 2/93

Ohlssonen:
<H1>Viipurin linna täyttää 700 vuotta</H1> Nykyinen Viipurin linna täyttää 700 vuotta mutta Viipuri on vanhempi kuin linnansa.
Jopa itse nimi Viborg tarkoittaa linnaa. Nimi on peräisin idänkauppaa käyneiltä viikingeiltä, joilla oli joko Monrepos'n tai Pikiruukin paikalla linnoitettu kulttipaikka - "vi" tarkoittaa uhripaikkaa, "borg" linnaa. Tästä on maininta eräässä uplantilaisessa riimukivessä.
Vanhankin Viipurin sijainti "suolameren" rannalla palveli hyvin Karjalan ja Savon ulkomaankauppatarpeita.
Uuden Viipurin synty ei johtunutkaan paikallisesta kehityksestä vaan Ruotsin itään suunnatusta laajentumispolitiikasta.

Nyt 700 vuotta täyttänyt "uusi" Viipurin linna rakennettiin vuonna 1293 kalliosaarelle Suomenvedenpohjan ja Suomenvedenselän väliseen salmeen. Asialla oli kolmannella ristiretkellä ollut Ruotsin marski Torkkeli Knuutinpoika. Tämän linnan turviin syntyi vähitellen porvarisasutus, joka sai kaupunginoikeudet 1403; jo aikaisemmin oli alueelle perustettu kaksikin luostaria, toinen mustain veljien (dominikaanien) ja toinen harmaiden veljien (fransiskaanien).
Viipurin maantieteellinen sijainti antoi sen linnalle aktiivisen historiallisen tehtävän moneksi vuosisadaksi.
Linnan merkitys liittyi sen sijaintiin Ruotsin ja Venäjän rajalla. Linnan suojassa oli ruotsalaisten ja saksalaisten kauppiaiden turvallista tehdä töitä. Silloin kun rajasta taisteltiin, osallistui myös porvaristo taisteluihin.
Normaalisti oli linnassa varusväkeä useita satoja miehiä. Kun raja toisaalta esimerkiksi Stolbovan rauhan (1617) jälkeen siirtyi kauemmaksi itään, linnoituksen merkitys väheni ja se pääsi rappeutumaan. Vähimmillään näyttää Viipurin linnan varusväki olleen vuonna 1682: korpraali ja 24 miestä.
Kautta historiansa Viipurin linna on kuitenkin ollut tärkeä, joko sotilaallisen voimansa tai symboliarvonsa vuoksi. 1400-luvulla Viipuri ainoana Suomen kaupunkina ympäröitiin kokonaan tornimuureilla ja porteilla. Näihin rakennelmiin liittyi sittemmin m.m. viipurilaisten hyvin tietämä Karjaportintorni eli Pyöreä Torni.

Viipuri on saanut Ruotsi-Suomen historiaan kaksi nimeään kantavaa tapahtumaa, nimittäin Viipurin Kujanjuoksun ja Viipurin Pamauksen.
Kujanjuoksu on historiallinen tapahtuma ja liittyy Kustaa III:n sodankäyntiin 1790, jolloin hänen laivastonsa seikkaili sotatoimissa itäisellä Suomenlahdella. Tämä "kujanjuoksu" tapahtui siten, että laivasto oli jäänyt saarroksiin Viipurinlahdelle mutta pääsi tuulen käännyttyä murtautumaan sieltä.
Viipurin Pamaus taas on tarunomaisempi tapaus - sen 500- vuotisjuhlaa saadaan viettää 30.11.1995.
Aarno Karimon poikaromaanin mukaan se oli yksinkertaisesti ruutikellarin räjähdys.
Kansantarina kertoo toisenlaisen jutun: sen mukaan pamauksen sai aikaan linnanherra Knut Posse taikatempuillaan mainittuna päivänä 1495. Venäläiset olivat pitkään piirittäneet kaupunkia ja olivat lopulta vähällä onnistua valtaamaan sen rynnäköllä. Piirittäjät olivat jo tuhonneet kaksi tornia ja nousseet tikapuita myöten muurille, kun he yhtäkkiä lähtivät pakokauhun valtaamina perääntymään.
Viipurin puolustajat kertoivat jälkeenpäin nähneensä taivaalle ilmestyneen Pyhän Andreaksen ristin, joka muka oli pelästyttänyt venäläiset.
Venäläisten paon todellista syytä ei tiettävästi ole selvitetty.

Viipurin linna on monella tapaa tärkeä historiallinen muistomerkki. Vuosisatoja se turvasi Ruotsin itärajaa. Jouduttuaan Venäjälle se turvasi sen länsirajaa ja sittemmin pääkaupunkia Pietaria. Uudelleen autonomiseen Suomeen liitettynä Viipurin linna menetti sotilaallista merkitystään mutta toimi luonnollisesti itse kaupungin symbolina.

Viipurin linnan perustamisen 700-vuotisjuhlia vietetään tänä vuonna, lähinnä Suomen puolella viipurilaisyhteisöjen toimesta. Helsingin Kansallismuseossa on kesällä Viipuri-näyttely, Helsingin Karjalatalossa Wiipurin markkinat ja markkinatanssit. Pääjuhlaa vietetään 22. toukokuuta Finlandia-talossa.


Suomi ehti olla Ruotsin vallan alaisena noin 700 vuotta ennen liittämistä Venäjään vuonna 1809.
Ensimmäisen n.s. ristiretken tekivät Erik-kuningas ja Henrik_ piispa Länsi-Suomeen vuonna 1155, toisen Birger Jaarli vuonna 1249 ja viimeisen Torkkeli Knuutinpoika Karjalaan vuonna 1293. Torkkeli rakensi tuolloin myös Viipurin linnan ja siitä on tänä vuonna tullut kuluneeksi 700 vuotta.